perjantai 13. marraskuuta 2015

HAM Namnam

Isänpäivän ratoksi pakkasimme lapset mukaamme sateeseen ja talsimme hämärtyvän iltapäivän lotinassa Tennispalatsin yläkertaan vast'ikään uudelleen avattuu Helsingin taidemuseoon eli HAMiin. Museossa olisi ollut nähtävissä useampikin näyttely, mutta perheen pienimmän uni- ja ruokailuaikatalujen suhteen käytettävissä olevan ajan ja perheen nälkäisimmän (eli minun) hermojen vuoksi teimme tehoiskun vain yläkerran saleihin, jossa oli Ai Weiwein teoksia.

Ai Weiwei - Gao Yuan. (Kuva täältä)

Minulle aiemmin tuntematonta (en ole kuvataiteen enkä taidehistorian asiantuntija) Ai Weiweitä tituleerataan yhdeksi maailman vaikutusvaltaisimmista taiteilijoista. Hän on kiinalainen rajojaylittävä taiteilija, toisinajattelija ja ihmisoikeusaktivisti. HAMissa oli esillä 25 työtä, joista monet olivat valtavia. Taiteilijan arvostus näkyy myös hänen käyttämissään materiaaleissa, kuten tuoli-installaation antiikkisissa, jopa 1600-luvulta olevissa jakkaroissa tai kokonaisessa aidossa antiikkisen talon rankenteessa. Ai Weiwein teoksissa antiikkisista huonekaluista, ja tosiaan myös kokonaisesta talosta, on tehty tavalla tai toisella käyttökelvottomia. Apunaan Ai Weiweilla on osaavia puuseppiä, ja näyttelyn infotekstien mukaan puusepät eivät aina ole nielleet purematta esineiden muokkauksia.

Useimmat esillä olleista teoksista olivat installaitioita ja veistoksia. Suuren vaikutuksen teki valtava valkoiseksi maalattu talon runko. Antiikin maalaamista pidetään usein pyhäinhäväistyksenä ja juuri tämänkailtainen rajoja asettavien arvojen raapimisen pohjavire tuntui olevan useissa Ai Weiwein teoksissa. Maalattunakin talon runko hehkui itämaista kauneutta ja jonkinlaista rauhaa, vaikka valkoinen maali sai sen sulautumaan kuin osaksi suosittua uutta ja vanhaa yhdistävää skandinaavisen eleetöntä sisustussuuntausta. Myös lapion ja viulun metamorfoosi sekä valokuvat kulttuurisille ja poliittisille monumenteille nostetusta keskisormesta kutkuttivat niin makumieltymyksiäni kuin suupieliänikin. Suurimman vaikutuksen minuun kuitenkin lopulta teki kahden teoksen välisen suhteen hoksaaminen. Toista näytelyhuonetta kiertää tyhjien kehysten sarja ja toisessa salissa on valtava kiinan rajojen muotoa mukaeleva paasi. Teoksia yhdistää kiinan rajojen muodot. Kehysteoksen korukuvioinnit ovat Kiinan rajojen muotoja, mikä konkretisoitui minulle vasta tuon valtavan paaden laitoja katsellessa. Mielestäni tähän teospariin kiteytyi hienosti Ai Weiwein taiteen luonne. Näyttelyn tekstien perusteella alkoimuodostua kuva taiteilijasta, jonka elämä itse on hänen teoksistaan suurin.

Pikainen ja tarkoin kohdenettu museokäynti oli oivallinen piristys iltapäivään sekä meille aikuisille että perheen lapsille. Isompi innostui museon tarjoamasta yksityiskohtien etsintätehtävästä ja pienempikin taapersi silmät suurina ja innosta hihkuen valtavien teosten keskellä. Oikein hyvä.

<3 Mi piace

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti