Pieni merenneito - kaunis balettisatu

Pääsin katsomaan Kansallisbaletin Pienen merenneidon kenraaliharjoituksen torstaina 22.10.2015. Pieni merenneito on visuaalisuudellaan hurmaava balettisatu. En käytä sanaa satubaletti, sillä mielestäni kyseessä oli ensisijaisesti satu. Esitys kulki ennen kaikkea tarinan ehdoilla, ja Lumikuningattaresta tuttuun tapaan esityksessä oli kertoja, joka ohjaa katsojan satumaailman läpi. Muistumia Disneyn elokuvasta on turha etsiä, mutta Hans Christian Andersenin sydäntäsärkevä tarina on vahvasti läsnä.

"Hän sitoi pitkät liehuvat hiuksensa tiukasti päänsä ympäri, jotteivät polyypit tarttuisi niihin." H. C. Andersen*

Kansallisbaletin Pieni merenneito sovittaa yhteen tutun tarinan merenneidosta sekä tarinan tanssia rakastavasta kirjailija Andersenista. Esityksen aikana katsoja pääsee vierailemaan niin meren syvyyksissä, Kööpenhaminassa kuin kuninkaallisessa baletissakin. Kekseliäästä lavastuksesta vastaa takis. Erityisesti minua viehätti kirjailija Andersenin koti, jonka seinää koristivat lukuisat tyhjät kehykset kuin valmiina kirjailijan mielikuvituksen täytettäviksi. Erika Turusen puvustus on paitsi silmää hivelävän kaunis, se myös tekee suuren osan esityksen sadunhohteisesta tunnelmasta. Merenneitojen pyrstöt ovat suomuiset housut, jotka päättyvät hulmuavaan pyrstöevään, tähtikala loistaa omaa valoaan ja merinoidan suonekas mustuus kauhistuttaa aikuistakin katsojaa. Tuomas Kantelisen musiikki on maalailevaa ja elokuvamaista, ja se soitetaan osin nauhalta.

Kenneth Greven koreografia koostuu toinen toistaan vaikuttavimmista kohtauksista, mutta varsinaiset balettikohtaukset ovat lyhyitä ja etenevät visuaalisuuden ehdoilla. Merenneidon tanssi on pitkälti käsien varassa siihen asti että hän saa jalat. Kenraaliharjoituksessa Pienen merenneidon roolin tanssi Eun-Ji Ha, jonka liikkeen sirous teki oikeutta hahmon satumaisuudelle. Ilja Bolotovin prinssi oli vahva, mutta oikukas eteerisen merenneidon rinnalla. Suurimman vaikutuksen minuun kuitenkin teki Teemu Tainion sydämellinen ja hullunkurinen H. C. Andersen, jonka liikekieli muistutti kasvupyrähdyksen kokeneen pojan kömpelyyttä ja omiin raajoihin kompuroimisineen.

En välttämättä nostaisi Pientä merenneitoa suurten balettien joukkoon, mutta se lunastaa helpon lähestyttävyytensä kautta paikkansa uuden balettiyleisön kasvattamisessa. Esityksessä riittää katsottavaa nuorelle ja kokemattomallekin katsojalle. Kertojan ääni tekee tarinan helposti seurattavaksi, ja 3D-lasien luomat efektit tuovat esityksen katsojaa lähelle.


<3 Mi piace



* Kuva on yksityiskohta Björn Landströmin kuvituksesta H. C. Andersenin satuun Pieni merenneito.
Lähde:  Olipa kerran - Klassillisia satuja valikoinut ja kuvittanut Björn Landström, s. 68, Otava 1983 (kolmas painos)