Tekstien takana

Itseni esittely tuottaa minulle toisinaan suurta tuskaa ja varmasti niitä harmaita hiuksiakin. Tämä ei suinkaan johdu siitä, etten pitäisi huomiosta – päinvastoin! Ongelmani on määrittelyt, tarkemmin sanottuna ammatin määrittely. Minulla ei ole (vieläkään) selkeää ammatti-identiteettiä. Olen teatterialan, vai pitäisikö sanoa kulttuurialan, sekatyöläinen.

Koulutukseltani olen teatteritieteilijä, taiteen tutkija. Maisteriksi valmistuin joulukuussa 2012. Gradussani Sì, mi chiamano Mimì kirjoitin roolianalyysiin Giacomo Puccinin La Bohème -oopperan Mimìstä. Analyysi perustui sekä partituuriin että librettoon. Edes opiskelijana en siis osannut kunnioittaa oppiaineiden rajoja, vaan työni tasapainotteli teatteritieteen ja musiikkitieteen rajamaastossa. Näkökulma on lopulta kuitenkin näyttämötaiteen puolella. Toisaalta taas olen esiintynyt eri näyttämöillä yli kymmenen vuoden ajan, ja sielläkin työnimikkeet ovat vaihdelleet akrobaatista laulajaan ja näyttelijästä tanssijaan, sekä viimeisimpänä oopperan näytäntöjörjestäjään. Moniin töihin olen päätynyt sattuman kautta ja osittain jo lapsena aloitettujen harrastusten kartuttamien taitojen sekä uusien ja vanhojen tuttujen kautta. Olen toiminut ja tehnyt valintani ensisijaisesti sen mukaan mikä minua kiinnostaa. En ole halunnut rajata kiinnostustani vain yhteen asiaan, vaan minua kiehtoo se miten eri taiteenmuodot ja näkökulmat tukevat toisiaan. Voisi sanoa, että siinä missä taiteen tutkijan katse on katsomosta näyttämölle ja esiintyjän näyttämöltä katsomoon, seison minä siinä välissä ramppirajalla (tai sitten istun  järjestäjän kopissa). Määrittelyn kannalta tämä on haaste, mutta lopulta koen että juuri tämä näkökulma on minun vahvuuteni.

Mi Piace -blogin perustin tarpeesta kirjoittaa taiteesta. En halua rajata blogin aihetta mihinkään tiettyyn taidemuotoon (mainitsinko jo etten halua asettaa kiinnostukselleni rajoja…), vaan haluan kirjoittaa siitä mitä näen, koen ja ajattelen. Blogini nimi Mi Piace on italiaa ja tarkoittaa jostakin pitämistä, jostakin tykkäämistä (piacere = miellyttää, pitää). Valitsin tämän nimen, koska haluan kirjoittaa asioista, joista pidän ja nautin.

Ja kuten Mimì laulaa aariassa Sì, mi chiamano Mimì:

Mi piaccion quelle cose che han sì dolce malia,

che parlano d’amor, di primavere,

che parlano di sogni e di chimere,

quelle cose che han nome poesia.

Pidän kaikesta missä on suloa ja taikaa,

mikä kertoo rakkaudesta, keväästä,

mikä puhuu haaveista ja unelmista,

sellaisesta mitä sanotaan runoudeksi.

                                 suom. Leena Vallisaari