Barokkimusiikkikonsertti Musiikkitalossa

Kävin sunnuntaina Musiikkitalossa Radion sinfoniaorkesterin matineassa kuuntelemassa Kamarimusiikkikonsertin. Iltapäivän ohjelmisto koostui barokkimusiikista, siis enimmäkseen 1600-luvun musiikista. Näin heti alkuun täytyy huomauttaa, että minä en todellakaan ole mikään vanhanmusiikin asiantuntija. Tätä konserttia ennen kokemukseni ja mielikuvani barokkimusiikista ovat olleet vain musiikkiopiston ja yliopiston musiikkihistorianluentojen ja musiikkinäytteiden varassa. Konsertissa riittikin ihmeteltävää niin soitinten kuin niiden soinninkin puolesta.

Orkesterin kokoonpanossa oli kaksi barokkitrumpettia, kaksi viulua, alttoviulu, sello, cembalo ja teorbi sekä muutamassa kappaleessa myös urut. Kaikki soittimet olivat ajanmukaisia. Jousisektion näkyvin ero nykyaikaisiin oli itse jousen muoto, mutta tämän lisäksi soittimissa oli suolikielet, joiden sointi poikkeaa nykyaikaisista. Barokki trumpetti on nykyaikaiseen trumpettiin verrattuna pidempi ja vailla venttiilejä. Torven virettä vaihdetaan putken pituutta vaihtamalla ja soittajilla olikin mukanaan vaihtoputket eri sävellajeissa olevia kappaleita varten. Uusi tuttavuus minulle oli teorbi. Seuralaiseni kysyi minulta ennen konsertin alkua mikä teorbi on ja jouduin myöntämään, ettei pelkkä nimi soittanut päässäni minkäänlaisia kelloja. Kun orkesteri saapui paikalle saimme huomata, että teorbi on valtavan pitkäkaulainen luuttu, eräänlainen bassoluuttu. Vanhoista soittimista koostuvan orkesterin sointi oli hiljaisempi ja pehmeämpi kuin nykysoitinten sointi. Tuntui myös siltä, että soitinten soittamisessa oli niiden yksinkertaisuuden vuoksi myös toisenlaisia haasteita kuin nykysoittimissa. On vaikea kuvailla, mistä tunne tulee, mutta jollain tapaa sointi tuntui olevan hyvin orgaanista, ja soittimen äänen ja vireen olevan paljolti kiinni juuri soittajasta. Näin oli erityisesti trumpettien kohdalla, jossa soittimen yksinkertaisuuden edessä tuntui ihmeelliseltä, että siitä löytyi niin laaja ääniskaala.

Ilokseni saimme musiikin ohella kuulla pieniä tarinoita säveltäjistä soitettavien teosten takana. Erityisesti mieleen jäi kertomus Alessandro Stradellan vaiherikkaasta elämästä. Tieto yhdistettynä soitettuihin kappaleisiin oli toimiva ratkaisu. Puhutut osat eivät olleet jäykkiä tai luennonomaisia, vaan niistä välittyi muusikoiden oma persoona ja intohimo musiikkia kohtaan. Viimeistään tässä vaiheessa ymmärsi olevansa hyvissä ja asiantuntevissa käsissä. Tunnelma oli niin mukava, että tarinoita olisi kuunnellut mielellään vielä enemmänkin. Konsertin lopussa pääsimme keskustelemaan tuttujen muusikoiden kanssa ja saimme kysellä hieman soitinten erityispiirteistä. Ajatellen niitä konsertissa kävijöitä, jotka eivät rohkene lähestyä taiteilijoita suoraan, voisi olla mielenkiintoista lisätä konsertin puheosuuksiin myös pientä infoa soittimista. Puolitoistatuntinen konsertti lennähti kuin siivillä. Ohjelmiston myötä kapea käsitykseni barokkimusiikista laajeni huomattavasti. Ohjelmasta kävi hyvin ilmi miten eri tyylisiä kappaleita barokkimusiikkiin sisältyy. Tätä ei musiikkihistorian luentojen lyhyistä musiikkinäytteistä opi.

Olisi mukava kuulla lisää kokoonpanon musisointia. Vaikka soittajat ovatkin RSO:n muusikoita, voisiko heillä ehkä olla mahdollisuus pieneen kiertueeseen tällä kokoonpanolla? Ehkä yhteistyö suomalaisten linnojen kanssa voisi olla mielenkiintoista? Muistan kuulleeni joskus Turun linnassa, kuinka aikoinaan uudet musiikkityylit ja soittimet saapuivat Suomeen juuri Turun linnan hovin kautta. Kuitenkin kun kysyin oppaalta lisää soittimista, ei hän osannut vastata tarkentaviin kysymyksiini (hänen puolustuksekseen on sanottava, että hänen oma vahvuutensa ja tutkimusalueensa liittyi tekstiileihin, edes oppaat eivät voi tietää kaikkea… ). Minun on helppo kuvitella sunnuntaina kuulemani kokoonpano soittamassa Turun linnan kuninkaansalissa, jossa yleisöllä on konsertin jälkeen mahdollisuus esittää kysymyksiä sekä muusikoille että mahdollisesti myös linnan asiantuntijoille. Sama kuva on helposti siirrettävissä myös esimerkiksi Olavinlinnaan ja Hämeenlinnaan.

<3 Mi piace

ORKESTERISSA:

Laura Vikman & Hannu Vasara, viulu

Ritta-Liisa Ristiluoma, alttoviulu

Mikko Ivars, sello

Jouko Laivuori, cembalo, urut

Atsuko Sakuragi & Miikka Saarinen, barokkitrumpetti

Solmund Nystabak, teorbi