Tänään vietetään Lucian
päivää. Lucia-neito, joka on pukeutunut valkoisiin vaatteisiin ja punaiseen vyöhön,
kantaa päässään kynttilä kruunua ja kädessään kynttilää, tuo valoa talven
pimeyteen. Lucia-neito linkittyy mielenkiintoisella tavalla myös Puccinin La Bohèmeen, jossa Mimì tavatessaan ensikertaa Rodolfon etsii valoa sammuneeseen kynttiläänsä, ja aariassa "Sì, mi chiamano Mimì" hän kertoo että häntä kutsutaan Mimìksi, vaikka hänen nimensä on Lucia. Mutta niin paljon kuin rakastankin La Bohèmea, on nyt aika siirtyä takaisin joulukalenteriin.
Kerran juttelin erään vanhemman rouvan kanssa, joka muisteli
kauhulla nuoruutensa Lucia-kulkueita. Hänellä oli nuorena pitkät ja paksut
vaaleat hiukset, ja vuosi toisensa jälkeen hänet valittiin Luciaksi kantamaan
kynttiläkruunua. Kruunun kynttilät olivat valuttaneet steariinia hiuksiin ja päänahkaan,
minkä seurauksena Lucian päivän muistoksi oli jäänyt ennen kaikkea se kipu, kun
äiti oli kammannut kuivunutta steariinia irti hiuksista. Omassa lapsuudessani
Lucia-kulkue tarkoitti kuitenkin ennen kaikkea kivaa keskeytystä koulupäivään
kun sai pukeutua valkoiseen pukuun, kantaa kynttilää ja kiertää laulamassa Sankta Luciaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti