Keskiviikkoiltana
ajauduin sattuman kautta ja hetken mielijohteesta Suomen Kansallisteatteriin
katsomaan Iltaa Esko Salmisen kanssa
suurella näyttämöllä. Ja sain todeta jälleen kerran, että sattuma on hyvä
johdattaja. Ilta Esko Salmisen kanssa
on juuri sitä, mitä nimi lupaa. Illan aikana teatterinjohtaja Mika Myllyaho haastattelee näyttelijä Esko Salmista, lisäksi lavalla nähdään Samuli Laiho, joka pitää huolen illan musiikista.
Reilun tunnin mittaisen illan asetelma on kevyt. Haastattelu on avoin, Myllyaho
kysyy kysymyksen tai pyytää kertomaan jostakin asiasta, näytelmästä tai
aikakaudesta ja Salminen saa tarinoida vapaasti. Muuta ei edes tarvita.
Esko Salmisen
kertojanlahja on uskomaton. Illan aikana katsomossa voi aistia teatteritalon
historian painon ja lukuisat ihmiskohtalot. Salmisen tarinoiden myötä historia
herää eloon. Hän kertoo elävästi kokemuksia ja anekdootteja suoraa Suomen
teatterihistorian keskeltä, johon hän käytännöllisesti katsoen syntyi ja jonka
osaksi hän on kasvanut. Tarinoiden lisäksi Salminen esittää runoja ja
monologeja vakuuttavan uransa varrelta aina Aleksis Kivestä William
Shakespeareen. Salmisen karisma täyttää koko suurennäyttämön ja yleisö kehrää
mielihyvästä. Vaikka oma paikkani oli verrattain huono, kaukana näyttämöstä
toisella parvella, välittyi Salmisen energia vahvana koko salin läpi. Salmisella
on kyky ottaa koko katsomo haltuunsa.
Kotiin kulkiessani jäin vielä hymyilemään illan annille, hauskoille anekdooteille, erinomaisille monologeille ja kokeneen näyttelijän taidolle ottaa yleisönsä. Mieleen jäi
kaikumaan sana ’intensiivisyys’,
jonka Salminen nimeää onnen edellytykseksi. Intensiivisyys elämässä,
intensiivisyys rakkaudessa, intensiivisyys työssä ja taiteessa… Se on hyvä
ohjenuora meille kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti